Pelaaja- ja työsopimus
Jos pelaajan sopimus arvioidaan työsopimukseksi, tulee silloin sovellettavaksi useita lainsäännöksiä vaikka niistä ei olisi mitään sovittu pelaajasopimuksessa.
Pelaajasopimus ei ole aina työsopimus. Esimerkiksi veikkausliigatasolla useiden pelaajien pelaajasopimukset ovat työsopimuksia, mutta taas vastaavasti naisten vastaavalla tasolla useat sopimukset eivät ole työsopimuksia.
Pelaajasopimus on työsopimus, jos se täyttää työsopimuslaissa määritellyt tunnusmerkit. Sillä ei ole merkitystä, mitä osapuolet ovat sopineet sopimuksen luonteesta. Sen vuoksi pelaajasopimuksessa oleva määräys siitä, että ”tämä sopimus ei ole työsopimus”, ei päde, jos pelaajasopimus täyttää työsopimuksen tunnusmerkit.
Pelaajasopimus on työsopimus, jos seuraavat tunnusmerkit täyttyvät.
- Pelaaja on sitoutunut tekemään henkilökohtaisesti työtä seuralle. Jalkapallon pelaaminen on työsopimuslain mukaista työtä ja urheilussa työn teon henkilökohtaisuus on välttämätöntä.
- Pelaaja on sitoutunut siihen, että seuralla on mahdollisuus antaa työn tekoon liittyviä ohjeita ja seura voi valvoa pelaajan työntekoa. Työntekoon liittyvien ohjeiden noudattaminen perustuu nimenomaan sopimukseen tai asemaan. Periaatteessa seura voi määrätä hyökkääjän pelaamaan puolustuksessa tai farmijoukkueessa, jos siitä on erikseen sovittu.
- Pelaaja saa työstä palkkaa tai muuta vastiketta. Jalkapalloilijan ammatissa yleensä kaikki muut tunnusmerkit täyttyvät mutta vastikkeellisuus-tunnusmerkki voi olla tulkinnanvarainen. Jos pelaaja saa seuralta vain kulukorvauksia, jotka ovat todellisia ja yleensä verohallituksen ohjeiden mukaisia määrältään, ei pelaaja saa vastiketta. Kulujen täytyy vastata todellisia kuluja eikä kuluja voida maksaa esimerkiksi ottelun lopputuloksen perusteella. Vastikkeellisuus ei välttämättä ole rahaa vaan se voi olla erilaista rahanarvoista etuutta, kuten autoetu, asuntoetu, ruokailuetu tai esimerkiksi puhelinetu.
Työsopimuslakia ei sovelleta tavanomaiseen harrastustoimintaan, jossa pelaaja voi itse harkita milloin tulee harjoituksiin tai peleihin eikä hänellä ole sen suhteen mitään sopimusvelvoitteita eikä hän ole velvollinen noudattamaan kenenkään käskyjä eikä hänelle makseta harrastustoimintaan osallistumisesta rahaa tai muuta vastiketta.
Jos pelaajan sopimus arvioidaan työsopimukseksi, tulee silloin sovellettavaksi useita lainsäännöksiä vaikka niistä ei olisi mitään sovittu pelaajasopimuksessa. Jos sopimus ei ole työsopimus, sovellettavaksi tulee lähtökohtaisesti vain se, mitä sopimukseen on kirjoitettu. Pelaajasopimukseen, joka on luonteeltaan työsopimus, sovelletaan esimerkiksi työsopimuslain irtisanomista ja purkamista koskevia määräyksiä, lomauttamista koskevia määräyksiä, palkanmaksua ja sen määrää koskevia määräyksiä, palkkaturvalakia, vuosilomalakia, työttömyysturvalakia jne.
Palloliiton säännöissä ja määräyksissä urheilijat on jaettu ammattilaisiin, amatööreihin ja puoliamatööreihin. Tällä jaolla ei kuitenkaan ole merkitystä silloin, kun arvioidaan pelaajasopimuksen laatua ja luonnetta.
