Liity Jalkapallon Pelaajayhdistyksen jäseneksi! Rekisteröidy jäseneksi tästä.
29.7.2025

Hallitus tutuksi – Topi Valtonen

Hei kaikille,

 

Minä olen Topi Valtonen, 26-vuotias maalivahti Rovaniemin Palloseurasta. Juniorivuoteni vietin Järvenpään Palloseurassa, ja urani aikana olen sittemmin ehtinyt edustaa FC Futuraa, FC Lahtea, FC Legirus Interiä, AC Kajaania, FF Jaroa, FC Inter Leipzigia (Saksa), FCM Schweriniä (Saksa) ja KPV:tä. Ammatikseni olen pelannut vuodesta 2018 alkaen. Tällöin myös liityin JPY:n jäseneksi. Jonkin verran olen siis ehtinyt jo tutustua suomalaiseen jalkapalloskeneen, ja hieman myös harjoittamaan kansainvälistä vertailua. Toivottavasti pelivuosia olisi kuitenkin vielä enemmän edessä kuin takana.

 

Pelaamisen ohella opiskelin itseni oikeusnotaariksi ja nyt vuorossa ovat oikeustieteen maisteriopinnot Helsingin yliopistossa. Tähän kuvioon olen lisäksi yhdistänyt osa-aikaisen etätyön Keski-Pohjanmaan Osuuspankin lakitiimissä. Silloin kun en ole treenikentällä tai pohtimassa juridisia ongelmia, vietän aikaa vaimoni kanssa esimerkiksi erilaisia lautapelejä pelaillen tai sarjoja katsellen.

 

Olen nyt ensimmäistä vuotta mukana JPY:n hallituksessa. JPY on auttanut minua urani aikana monta kertaa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, milloin missäkin jalkapalloon liittyvässä asiassa. Hallituksen jäsenenä pystyn toivottavasti antamaan jotakin takaisin yhdistykselle ja koko suomalaiselle jalkapalloväelle. Toivon, että pystyn hallitustyöskentelylläni parantamaan suomalaisen jalkapalloilijan asemaa yhteiskunnassa erityisesti lainsäädännön kautta. Tällä hetkellä jalkapalloilijat, ja oikeastaan urheilijat yleensäkin, ovat järjestelmässämme väliinputoajia. Urheilijoihin sovelletaan työlainsäädäntöä vain osittain, jolloin urheilijat jäävät paitsi useista työntekijän suojamekanismeista, joita pidetään yhteiskunnassamme kaikille kuuluvina itsestäänselvyyksinä. Tavoitteenani on pitkällä aikavälillä edistää urheilijan työn integroimista tavalliseen työlainsäädäntöön, jotta myös urheilu tulisi tunnustetuksi ammattina, jota arvostettaisiin myös lainsäädännön tasolla.

 

Tämä ajatus ei kumpua tyhjästä. Olen oikeustieteen opintojeni edetessä havainnut, kuinka poikkeuksellinen urheilijoiden tilanne yhteiskunnassamme on. Esimerkiksi kaikkia muita ammatteja suojataan Suomessa laadukkailla lakisääteisillä vakuutuksilla ammattitautien varalta, mutta urheilijoita ei. Oikeus ansiosidoinnaiseen työttömyyspäivärahaan on kaikilla työntekijöillä tiettyjen edellytysten täyttyessä, mutta urheilijat on kategorisesti jätetty tämän järjestelmän ulkopuolelle. Listaa voisi jatkaa melko pitkään. Usein nykyiseen järjestelmään vedotaan taloudellisilla syillä. Kysymys on kuitenkin tahtotilasta. Olen Saksassa nähnyt, kuinka samanlaisilla taloudellisilla resursseilla pystytään noudattamaan työlainsäädännön vaatimuksia mallikkaasti ilman erillistä, ainoastaan urheilijoita koskevaa heikennettyä työlainsäädäntöä. Nykyinen suomalainen urheilijan erillisjärjestelmä on vanhentunut himmeli, josta täytyy jollain aikavälillä päästä eroon. Tätä muutosta haluan itse olla vauhdittamassa. Olen vuosien aikana kerryttänyt itselleni kokemusta ja tietotaitoa niin jalkapallokentiltä ja niiden ympäristöstä kuin myös suomalaisesta lainsäädännöstä. Uskonkin, että minulla on riittävästi tietoa ja taitoa olla luomassa kuvaamaani muutosta. Eräs konkreettinen välitavoite matkalla voisi olla jalkapalloilijoiden työehtosopimus. Ei muuta kuin työhanskat käteen.

 

Jäsenistölle, eli meille pelaajille, haluaisin sanoa lopuksi vielä yhden asian: Olkaa ylpeitä siitä, että pelaatte jalkapalloa ja teette urheilijan työtä, olitte sitten ammattilaisia, puoliammattilaisia tai ehkä vasta matkalla kohti urheilu-uraanne. Suomalainen yhteiskunta ei tee urheilijan työuravalintaa erityisen helpoksi, mutta uskaltakaa olla ensisijaisesti urheilijoita, ja olkaa ylpeitä ammatistanne.

 

Nähdään kentällä!

Topi Valtonen