Pelaajalta Pelaajalle: Antti Okkonen vs. Miika Koskela

Jalkapallon Pelaajayhdistys julkaisee kauden 2024 aikana juttusarjan, jossa nuori pelaaja ja jo uransa lopettanut pelaaja vastailevat JPY:n ja toistensa kysymyksiin ja samalla pääsevät näin lähemmäksi toisiaan. Juttusarjassa paljastuu myös mahdollinen yhteys nuoren ja konkarin välillä. Maaliskuun pelaajaparina on Miika Koskela ja Antti Okkonen.

Leikkauksesta kesän europelejä kohti

Miika Koskelan edustama Tromsø IL yllätti kaikki päätymällä unelmakauden jälkeen pronssille. Perinteikäs Pohjois-Norjan seura pääsee ensi vuonna mittaamaan tasonsa europeleissä, joita kempeleläislähtöinen toppari odottaa malttamattomana. Miikan oma kausi oli loukkaantumisten sävyttämä, mutta debyytti Norjan kovassa Eliteserienissä tuli kuitenkin tehtyä. Parhaillaan hän kuntouttaa itseään takaisin pelikentille.

Miika Koskela lähti AC Oulusta Norjaan. (Kuva: Juha Tamminen)

Kerro vähän itsestäsi ja taustoistasi?
- Olen 20-vuotias jalkapalloilija Kempeleeltä. Aloitin jalkapallon harrastamisen Kempeleessä ja siirryin sieltä Ouluun pelaamaan, jossa kävin muutaman seuran läpi ennen kuin pääsin lopulta AC Ouluun. Nyt olen ollut vuoden verran Tromssassa aivan Pohjois-Norjassa. Olen aina harrastanut paljon urheilua ja nuorempana pelasin myös jääkiekkoa. Minulla on kaksi sisarusta ja vanhemmat ovat vieneet meidät pienestä pitäen kaikkiin harrastuksiin. Nuorempi pikkuveli on kova yleisurheilija ja myös isosiskoni on uinut kilpaa. Urheilu on aina ollut isossa roolissa meidän perheessämme. 

Missä menet tällä hetkellä ja mitä kuuluu?
- Norjassa on nyt ensimmäinen vuosi takana, ja kolme vuotta on vielä todennäköisesti edessä. Tällä hetkellä olen valitettavasti loukkaantuneena. Viikko sitten minulta leikattiin alaselästä välilevyn pullistuma, ja kuusi kuukautta sitten vasemmasta polvesta kierukka. Futis hommat ovat siis tällä hetkellä vähän tauolla. Olen kuitenkin kovaa vauhtia tulossa takaisin pelikentille. Ensimmäinen vuosi Norjassa oli vähän hankalampi, vastuu joukkueessa jäi vähäiseksi, ja sitten vielä loppukaudesta tuli loukkaantuminen. Seurassa on kuitenkin ollut hyvä meininki päällä. Viime vuosi meni joukkueelta erinomaisesti ja saimme pronssia. Odotan jo innolla takaisin pääsyä kentille. Saa taas ottaa vastuuta ja europelitkin odottavat tulevana kesänä.

Paras saavutuksesi tai muistosi jalkapallossa tähän mennessä?
- Ensimmäisenä saavutuksista tulee mieleen nousu Ykkösestä Veikkausliigaan AC Oulun kanssa vuonna 2020. Parhaita muistoja ovat nuoruusvuosien turnaukset, etenkin Orpa-joukkueen kanssa. 10-vuotiaista aina 14-vuotiaisiin asti meillä oli tosi kova joukkue. Ne ajat olivat todella mukavia ja niistä jäi paljon hienoja muistoja, vielä kun pärjäsimmekin erinomaisesti. Myös ensimmäiset maajoukkuepelit ovat jääneet mieleen, niiden mentyä hyvin pelillisesti sekä tuloksellisesti. Tuoreimpana saavutuksena myös Norjan liigan pronssimitali nousee korkealle.

Mikä on kovin pettymys tähän mennessä?
- 2021 oli ensimmäinen vuosi Veikkausliigassa AC Oulun kanssa. En tiedä voiko tätä laskea suoraan pettymykseksi, mutta koko kausi oli erittäin vaikea, sillä päädyimme karsintoihin. Karsinnoissa onnistuimme voittamaan Ropsin, ja kausi päättyikin lopulta onnellisesti. Vuosi 2019 oli iso pettymys, kun emme päässeet OLS:n B-junioreiden kanssa SM-sarjaan koska hävisimme HJK:lle jatkokarsinnassa. Se oli todella suuri pettymys, ehkä urani suurin tähän mennessä.

Koskela debytoi Norjan pääsarjassa 2023 Tromsøn riveissä.

Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?
- Viiden vuoden päästä näkisin itseni pelaamassa Keski-Euroopassa, ja hyvin mahdollisesti Saksassa. Minulla on ollut visiona, että muutaman hyvän Norja vuoden jälkeen siirtyisin eteenpäin Keski-Eurooppaan. On vaikea sanoa yksittäistä maata tai sarjaa, mutta saksalainen jalkapallo on ollut mielessäni. Unelmani olisi pelata Valioliigaa tai Saksan Bundesliigaa.

Mitä meinaat tehdä jalkapallouran päätyttyä, onko vielä mitään ajatuksia?
- Itseasiassa tänään tuli viimeksi mietittyä, koska olen leikkauksen takia maannut viikon sohvalla ja sängyllä ja ajatellut, että näin ei voi kyllä elää uran jälkeen. Hoidan seuraavaksi lukion kunnialla loppuun, koska se on jäänyt vaiheeseen. Uran jälkeen olisi unelma, että olisi jonkinnäköinen työ urheilun parissa, joka ei ole aivan tavallista 9–17 työtä. Valmentaminen ei erityisemmin innosta tällä hetkellä, eikä työn välttämättä tarvitsisi olla jalkapallon parissa. Jalkapallo ei ole ikinä tuntunut minulle työltä enkä halua sen tunteen muuttuvan tulevaisuudessakaan. Yritysmaailma voisi myös kiinnostaa minua, mutta tällä hetkellä on vielä todella vaikea sanoa mitään varmaa.

Olet Antti Okkosen haastatteluparina. Tunnetko Anttia tai tiedätkö mikä teitä yhdistää?
- Pakko sanoa, että ei ole kyllä muistoa hänestä mutta tiedän hänen olevan Oulusta lähtöisin. OLS:n juniorijoukkueissa saattoi myös pelata? Eikö hän ollut keskuspuolustaja? Tiedän kuitenkin, että hän oli tekijämies ja kapteeni RoPS:ssa.

Kyllä, Antti on myös pelannut juniorivuosinaan OLS:ssa. Muuten hyvin tiedetty, mutta Antti teki uransa keskikenttäpelaajana. Mitä haluaisit kysyä Antti Okkoselta?
- Ajattelitko ulkomailla pelatessasi koskaan palaavasi pelaamaan Suomeen vai oliko tarkoituksena pelata koko ura ulkomailla?

Keskikentän päälliköstä Ropsin junioripäälliköksi

Antti Okkonen (s.1982) pelasi pitkällä urallaan 324 Veikkausliigaottelua MyPan, HJK:n ja Ropsin riveissä. Palkintokaappiin kertyi muiden mitalien lisäksi Suomen mestaruus ja Suomen Cupin voitto. Kunniakas ura päättyi hopeajuhliin Ropsin paidassa vuonna 2018. Pitkällä urallaan ”Suke” ehti pelaaman myös Belgian, Tanskan ja Ruotsin pääsarjoissa. A-maaotteluita Sukelle kertyi 13 kappaletta.

Antti Okkonen toimii nykyään RoPS:n junioripäällikkönä.

Mitä kuuluu ja teet nykyään?
- Lyhyesti sanottuna hyvää kuuluu, arki sujuu jalkapallon parissa. Olen toiminut RoPSin junioripäällikkönä ja valmennusosaamisen kehittäjänä Lapin alueella oman futisurani jälkeen.

Mitä oppeja sait jalkapallouralta työelämään?
- Säännöllisen elämänrytmin säilyttäminen on ollut tärkeää. Urheilijana pitää aina olla kunnossa ja hyvää työkykyä on helpompi ylläpitää, kun jo urheiluajoilta opitut ravinto, harjoittelu ja lepo ovat kunnossa. Minulla on myös sellainen työnkuva, joka vaatii paljon itsensä johtamista, missä urheilijana opittu elämän jaksottaminen ja aikatauluttaminen auttavat paljon. Lisäksi joukkueessa toimiminen on antanut paljon, nyt kun työelämässä kohtaa pienissä ja isommissa tiimeissä toimimista. Tietysti myös kapteenina oleminen ja joukkueen johtaminen oman peliuran ajalta on antanut hyviä työkaluja työelämään, mikä on nyt sitten konkretisoitunut työelämässä.

Oliko vaikeaa siirtyä työelämää jalkapallouran jälkeen?
- Ei oikeastaan. Vuosi 2018 oli urani viimeinen pelivuosi, ja vuotta aikaisemmin olin päässyt Lapin yliopistoon sisälle ja aloittanut opiskelut. Siirtymä oli oikeastaan luontainen, koska minulla oli jo ikää 36 vuotta. Siinä iässä alkaa olla muutakin elämää. Meillä oli vuonna 2018 RoPS:ssa hyvä kausi ja voitimme Veikkausliigan hopeaa. Yhden päivän ajan kerkesin juhlia joukkueen kanssa, mutta maanantaina oli jo tentti yliopistossa. Eli siirtymä koulun penkille tapahtui lähes suoraan hopeajuhlista. Sen jälkeen ei ole tullut haikeutta tai tunnetta, että pitäisi vielä päästä pelaamaan huipputasolla. Sain kuitenkin pelata niin pitkään futista ja nähdä kaikenlaista jalkapallon parissa.

Oletko enää tekemisissä jalkapallon kanssa tai seuraatko pelejä aktiivisesti?
- Kyllä, seuraan pelejä aktiivisesti. Toimin tosiaan RoPSin junioripäällikkönä ja valmennan myös RoPSin 2011-syntyneitä poikia. Jalkapallon parissa tulee vietettyä päivittäin monta tuntia ja seuraan aktiivisesti pelejä. On myös oman valmentajana kehittymisen kannalta tärkeää, että seuraa paljon pelejä.

Okkonen pelasi Veikkausliigassa muun muassa MYPA:n riveissä. (Kuva: Juha Tamminen)

Paras saavutuksesi tai muistosi jalkapallossa tähän mennessä?
- Voisin nostaa kolme eri muistoa tai saavutusta eri aikakausilta. OLS:n juniorijoukkueen mukana pääsimme silloisesta Aulis Rytkösen turnauksesta Englantiin Huddersfieldiin. Siellä sain ensimmäistä kertaa kokea kansainvälisen tason jalkapalloa, mikä osoittautui äärimmäisen vaativaksi. Vaikka emme muistaakseni saanut kuin yhden tasapelin, se oli silti hieno ensikosketus kansainväliseen jalkapalloon. Toinen on vuoden 2001 U20 MM-kisoihin pääsy Argentiinaan, eli kyseessä oli tämä 81-syntyneiden ikäluokan joukkue. Argentiinan MM-kisat itsessään kaikkine peleineen olivat huikea tapahtuma. Oli myös silmiä avaavaa kuinka iso tapahtuma se loppujen lopuksi oli. Olimme myös erittäin lähellä jatkoon pääsyä alkulohkosta. Meidän kanssamme samassa lohkossa olivat Argentiina, joka voitti koko turnauksen sekä Egypti, joka oli turnauksen kolmas. Kolmantena sanoisin kaikki Veikkausliigassa voitetut mitalit, sekä Suomen Cup voitto RoPSin kanssa. Ne ovat sellaisia tähtihetkiä pitkän kauden jälkeen, mitkä muistaa vielä uran jälkeenkin.

Mikä on uran kovin pettymys, jonka olet kohdannut?
- Tippumiset pääsarjatasolta ovat olleet kovimpia pettymyksiä. Varsinkin Ruotsissa Allsvenskanista tippuminen oli kova paikka. Landskronan kanssa pelasimme GAIS:ia vastaan karsinnat, jotka hävisimme maalilla. Se oli kova paikka nuorelle parikymppiselle pelaajalle, jolla tavoitteet olivat korkealla.

Uran viimeiset vuotensa Okkonen pelasi RoPS:sssa, 2013-2018. (Kuva: Juha Tamminen)

Olet haastatteluparina Miika Koskelan kanssa.
- Oulu-lähtöisyys varmasti yhdistää meitä? Nuorena poikana maailmalle lähteminen? Vai onko tässä jotakin vielä syvällisempää?

Miika on itse asiassa Kempeleeltä lähtöisin. Haastattelijakin luuli hänen olevan Oulusta kotoisin, mutta Miika hienovaraisesti korjasi asian. Yhtenäisyys löytyy kuitenkin Oulusta, ja molemmat ovat kantaneet juniorina OLS:n sinikeltaisia värejä ylpeydellä. Olisiko sinulla mitään kysymystä tai terveisiä Miikalle? 
- Tulet huomaamaan, että loppujen lopuksi urheilijan ura on lyhyt. Niin kliseistä kuin se onkin, niin kannattaa yrittää nauttia joka hetkestä ja laittaa oikeasti kaikki likoon. Kannattaa myös pyrkiä kääntämään kaikki kivet omalla futisurapolullasi, mitkä voivat auttaa menestymisessä. Kilpailu meidän lajissamme on äärimmäisen kovaa, joten se on ainoa keino, jos haluaa päästä pitkälle.

Miikan kysymys sinulle kuuluu, ajattelitko ulkomailla pelatessasi koskaan palavasi Suomeen vai oliko tarkoituksena pelata koko uran ulkomailla?
- En ole sitä sillä tavalla miettinyt, että haluaisin pelata koko urani ulkomailla. Se oli aikoinaan enemmänkin kausi kerrallaan ajattelua. Mielestäni pelaajat, jotka ovat olleet ulkomailla pelaamassa ja palaavat vielä kotimaan pääsarjaan, ovat erittäin arvokkaita. Viimeisimpänä tulee mieleen Perparim Hetemaj, joka on nyt samalla UEFA A-kurssilla kanssani. Toivoisin, että mahdollisimman moni ulkomailla käynyt pelaaja palaisi vielä jossain vaiheessa pelaamaan kotimaahan ja näyttämään nuorille pelaajille esimerkkiä.

Mitä toivoisit omalta tulevaisuudeltasi?
- Olen tyytyväinen, että olen pysynyt lajin parissa. Tähän voisi vastata myös esimerkiksi terveyttä ja kaikennäköistä, mutta jos miettii jalkapallon näkökulmasta, niin olisi hienoa toimia mielenkiintoisissa tehtävissä futiksen parissa. Toiveissa on myös, että pystyisin jatkuvasti kehittymään ja oppimaan jotain uutta.