Pelaajalta Pelaajalle: Jimmy Wargh vs. Isak Vidjeskog

Jalkapallon Pelaajayhdistys julkaisee kauden 2024 aikana juttusarjan, jossa nuori pelaaja ja jo uransa lopettanut pelaaja vastailevat JPY:n ja toistensa kysymyksiin ja samalla pääsevät näin lähemmäksi toisiaan. Juttusarjassa paljastuu myös mahdollinen yhteys nuoren ja konkarin välillä. Kesäkuun pelaajaparina on Jimmy Wargh ja Isak Vidjeskog.

Jimmy Warrg toimii nykyään IFK Mariehamnin toiminnanjohtajana. (Kuva: Juha Tamminen)

IFK Mariehamnin kakkosvalmentajasta toiminnanjohtajaksi

Lähes 200 Veikkausliiga ottelua Jaron paidassa pelannut ja seuran monivuotinen kapteeni Jimmy Wargh (s.1976) on ollut koko elämänsä ajan tekemisissä jalkapallon kanssa. Suomessa mies tunnetaan lähinnä Jarosta, mutta aikoinaan hän oli myös Norjassa pelaamassa. Jaro-ikoni Jimmy on toiminut seurassa monessa eri roolissa pelaajana, päävalmentajana ja toimistotyöntekijänä.

Mitä kuuluu ja mitä teet nykyään?
Kiitos hyvää kuuluu. Toimin tällä hetkellä toiminnanjohtajana ja urheilujohtajana IFK Maarianhaminassa. Muutin saarelle puolitoista vuotta sitten apuvalmentajana, mutta asiat muuttuivat nopeasti ja yllättäen. Ensin minut nimitettiin kesken viime kauden päävalmentajaksi, ja loppukesästä olin valmis aloittamaan uutena toiminnanjohtaja- urheilujohtajana, kun Peter Mattssonin siirtyi sivuun kauden jälkeen. Nyt olen ollut puoli vuotta siinä pestissä. 

Mitä konkreettisia oppeja sait jalkapallon uralta työelämään?
Voisin sanoa, että urheilu-uralta sain sellaisen opin, että kun tähtää johonkin ja asettaa tarpeeksi kovat tavoitteet, mutta ei liian kovia, niin silloin niitä pystyy saavuttamaan. Huomasin omalla kohdallani, että tavoitteiden kirjaaminen ylös auttaa niiden saavuttamisessa. Nämä tavoitteiden asettelu ja niiden saavuttaminen tulivat päällimmäisenä mieleen omalta uraltani.

Oliko siirtymä jalkapallon parista ns. normaaliin työelämään vaikea?
Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut ihan tavallista työtä. Olin Jarossa myynti- ja markkinointityössä, mikä oli toki normaalityötä, mutta tilanne oli erityinen. Jaro oli vuonna 2009 taloudellisesti huonossa kunnossa ja velkaa oli lähes miljoona euroa. Tulimme Niklas Storbackan kanssa samaan aikaan toimistolle töihin ja silloin painettiin pari vuotta enemmän tai vähemmän vain viikon lomalla ja 60–80 tuntisia työviikkoja. Ei se ihan mikään normityökuvio ollut, vaikka olikin myynti ja markkinointityötä.

Olen aina ollut mukana jalkapallopiireissä. Minulla on ollut myös oma myyntiin keskittynyt yritys parikymmenen vuoden ajan jo pelaajauralta lähtien. Koko elämäni olen siis ollut jalkapallon parissa, joten minulla ei ole oikein ikinä ollut normaalia lomaa. Enkä ole vielä päässyt kokemaan sellaista. 

Pelaajauran lopettamishetki tuli aikoinaan vähän nopeammin ja yllättävämmin kuin olin suunnitellut. Tavoitteenani oli pelata 200 liigapeliä ja viimeisenä vuotena aloin saamaan vähemmän minuutteja mitä olin ajatellut ja halunnut pelata. Kesken kauden päätin siirtyä Jarosta Kakkoseen GBK:hon, koska en saanut tarpeeksi peliaikaa. Olin ajatellut, että haluan 200 matsia täyteen ennen lopettamista, mutta siihen en valitettavasti ihan yltänyt. Näin ollen oli aika helppo lopettaa, koska minulla ei enää ollut niin kovaa motivaatiota jatkaa kun 200 ottelua jäi saavuttamatta. Olin tuolloin 32- vuotias.

Jimmy Wargh pelasi Veikkausliigassa lähes 200 peliä. Kuva kaudelta 2005. (Kuva: Juha Tamminen)

Oletko enää tekemisissä jalkapallon kanssa tai seuraatko pelejä aktiivisesti?
Olen luonnollisesti työni puolesta edelleen paljon tekemisissä jalkapallon kanssa. Seuraan pelejä aika aktiivisesti, vaikka toivoisin voivani tehdä sitä nykyistä enemmän. Tällä hetkellä seura tarvitsee enemmän aikaani myynnissä ja muilla osa-alueilla kuin pelaajien scouttaamisessa, vaikka haluaisin mielelläni tehdä sitäkin enemmän. Seuraan Veikkausliigan lisäksi myös jonkun verran Ruotsin sarjoja. Se liittyy enemmän suoraan työhöni, koska Ruotsista voi olla mahdollista tehdä hyviä pelaajalöytöjä.

Mikä on sinun paras muisto tai saavutus peliuralta?
Yksi hienoimmista muistoistani on vuodelta 1998, kun pelasin Norjassa. Nousimme erittäin dramaattisesti karsintojen kautta kakkosdivisioonasta ykkösdivisioonaan. Nousupelissä tuli lähes 15 minuuttia lisäaikaa ja vielä kolme minuuttia ennen loppua emme olleet nousussa kiinni. Viidennellä lisäaikaminuutilla teimme ratkaisevan maalin, joka vei meidät ylemmälle sarjatasolle.

Toinen unohtumaton hetki oli vuonna 2001, kun Jaron kanssa nousimme ykkösdivisioonasta Veikkausliigaan. Vastassa oli kova ennakkosuosikki, Jokerit, jolla oli iso budjetti ja huippupelaajia kuten Mika Väyrynen, Timo Marjamaa, Mika Nenonen, Vesa Vasara, Alexei Jeremenko jr ja Sampo Koskinen. Kotiottelussa pelasimme 1–1 tasapelin vaikka hallitsimme peliä ja Jokerit sai tärkeän vierasmaalin. Peli jouduttiin pelaamaan Vaasassa, koska Pietarsaaren oma kenttä ei ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa. Toinen osaottelu pelattiin Finnair stadionin nurmella Helsingissä ja voitimme sen vieraissa 3–4.

Maarianhaminasta on myös erittäin hyvä muisto vuodelta 2006. Tulimme Jaron kanssa pelaamaan Maarianhaminaan ja tarvitsimme vähintään pisteen säilyäksemme Veikkausliigassa. Loppuminuuteilla Niklas Storbacka torjui viidestä metristä tulleen laukauksen maaliviivalta, tilanteessa, jossa maalivahti oli jo ohitettu. Tilanteesta tuli vielä paluupallo, jonka vastustaja laukoi lähietäisyydeltä täysillä Jani Sarajärveä rintaan, joka hyppäsi suojelemaan omaa maalia. Näiden loppuhetkien blokkien ansiosta saimme 0–0 tasapelin, jonka turvin säilytimme paikkamme Veikkausliigassa.

Mikä on kovin pettymys omalta peliurailtasi?
Norjassa putosimme heti sarjanousun jälkeen takaisin kakkosdivisioonaan. Neljä joukkuetta päätyi tasapisteisiin, mutta putosimme huonoimman maalieron takia. Tämä oli karvas pettymys ja ikävä tapa pudota.

Muistan myös vuoden 2003 kotipelissä epäonnistuneeni pilkussa FC Lahtea. Michal Slawuta teki itsestään niin ison, että peitti koko maalin, enkä saanut palloa maaliin. Tämä itsessään ei ollut niin dramaattista, mutta sen jälkeen vaihdoimme pilkun vetäjää loppukaudeksi ja saimme kauden aikana vielä viisi tai kuusi pilkkua, jotka Chris Cleaver upotti sisään. En ollut urallani mikään maalintekijä, mutta tuona vuonna tein sarjassa viisi maalia ja jos olisin saanut vetää loppukauden pilkut niin minulla olisi ollut hyvä mahdollisuus yltää ensi kertaa urallani kaksinumeroiseen maalimäärään.

Olet haastattelussa Isak Vidjeskogin parina ja osaatko arvata, mikä teitä yhdistää?
Veikkaan olevani tässä siksi, koska olen aikoinani valmentanut Isakia ollessani talenttivalmentajana Jarossa. Hän on yksi niistä pelaajista, kenen kanssa olen aiemmin tehnyt paljon töitä.

Kyllä, olet tosiaan valmentanut häntä aikoinaan ja molemmilla teillä on vahva Jaro-tausta. Olisiko sinulla mitään kysymystä tai terveisiä Isakille?
Muista mistä aikoinaan puhuimme: ei kannata tyytyä Ruotsiin tai Superettaniin. Sinulla on kykyjä pelata paljon korkeammalla tasolla, joten pidä tavoitteesi riittävän korkealla, koska siihen on kaikki mahdollisuudet.

Isakin kysymys sinulle oli: Kaipaatko koskaan jalkapallon pelaamista ja virallisia matseja? 
Hah, enemmän tai vähemmän tulee koko ajan kaivattua jalkapallon pelaamista.

Mitä toivoisit omalta tulevaisuudeltasi?
Toivon, että pysyn terveenä ja saan jatkaa työskentelyä jalkapallon parissa. Elämäntilanteeni on muuttunut viime vuosina, kun lapset eivät asu enää kotona. Haluaisin saada sovitettua perhe-elämän ja parisuhteen mahdollisimman hyvin yhteen työkiireiden kanssa ilman, että poltan itseäni loppuun. 

Ruotsia valloittamassa

Isak Vidjeskog (s.2004) pelaa tällä hetkellä Ruotsissa. Hyökkäävä keskikenttäpelaaja pelasi Allsvenskanissa ensimmäiset minuutit kaudella 2021 Kalmar FF:n riveissä. Nykyisin seura on Superettanin Varberg. Isak on tunnetusta jalkapallosuvusta, sillä isä Niklas pelasi pitkään Veikkausliigassa ja veljet Adam ja Ivar pelaavat Jarossa ja  Axel KuPS:ssa.

Isak Widjeskog pelaa nykyään Ruotsissa.

Kerro vähän itsestäsi ja taustoistasi omin sanoin?
Olen 20- vuotias ammattilaisjalkapalloilija ja pelaan tällä hetkellä Superettanissa Varbergs Bois –joukkueessa. Olen pelannut jalkapalloa niin kauan kuin muistan, aina pienestä pitäen. Asuimme lapsuuteni pienessä Teerijärven kylässä, josta muutimme Pietarsaareen ollessani 13-vuotias. Sammalla siirryin pelaamaan FF Jaroon. Jarossa vietin loput juniorivuoteni ennen siirtymistäni miesten mukaan JBK:hon. Olin silloin 15-vuotias ja JBK:n valmentajana toimi Jimmy Wargh.

16- vuotiaana siirryin Ruotsiin Allsvenkanissa pelaavan Kalmar FF:n riveihin, ja nyt on mennyt jo 4 vuotta Ruotsissa. Olen edustanut Ruotsissa Kalmaria, Skövdeä ja nyt olen Varbergs Bois:sia. Perheeni on todellinen jalkapalloperhe, sillä myös kolme veljeäni pelaavat jalkapalloa. Adam ja Ivar pelaavat Jarossa, Axel KuPS:ssa, ja isäni Niklas toimii Jaron päävalmentajana.

Mitä kuuluu tällä hetkellä?
Olen siis ensimmäistä vuotta Varbergissa, joka putosi viime vuonna Allsvenskanista. Kärsin valitettavasti jalan rasitusmurtumasta ja olen loukkaantuneena tällä hetkellä. Minulle on annettu iso rooli tämän vuoden joukkueessa ja meillä on valmentajana Tobias Linderoth, joka valmensi minua jo viime vuonna Skövdessä. Toivon tervehtyväni nopeasti, jotta pääsisin taas pelaamaan mahdollisimman paljon. Tavoitteenani on auttaa Varbergia nousemaan mahdollisimman pian takaisin Allsvenskaniin.

Mikä on sinun paras saavutus tai muisto jalkapallossa?
Tähän mennessä yksi parhaista muistoistani on viime vuoden sarjassa pysyminen Skövden kanssa. Säilytimme lopulta sarjapaikan karsintojen jälkeen. Pystyimme säilyttämään paikkamme Superettanissa kaikkia todennäköisyyksiä vastaan, ja se tuntui mahtavalta. Itsellänikin oli henkilökohtaisesti hieno kausi takana.

Toinen, joka tulee mieleeni, on vuoden 2019 Jaron B-junnujen kanssa saavuttamamme SM-hopea. Se oli pienelle seuralle todella merkittävä ja hieno saavutus.

Mikä on isoin pettymyksesi tähän mennessä?
Ehkä se, että en onnistunut tekemään lopullista läpimurtoa Kalmarissa ja  Allvenskanissa. En ole kuitenkaan miettinyt tätä niin paljon, koska siirto Skövdeen osoittautui omalla kohdallani hyväksi ratkaisuksi, koska pääsin heti pelaamaan isoja minuutteja uudessa seurassa. Tämä lopullisen läpimurron saavuttamattomuus jäi kuitenkin vähän harmittamaan.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Näen itseni pelaamassa viiden vuoden päästä jossain päin Eurooppaa suuremmilla areenoilla. En osaa sanoa mitään yksittäistä maata, mutta Valioliigassa pelaaminen olisi tietysti unelmien täyttymys.

Onko vielä mitään ajatuksia mitä haluaisit tehdä peliuran jälkeen?
Pakko sanoa, että en ole vielä miettinyt sitä kovin paljon. Haluisin varmaan jatkaa työskentelyä jalkapallon parissa. Isäni on valmentaja, joten se voisi ehkä sopia minullekin, mutta vielä on aikaista sanoa mitään varmaan. Valmistuin vasta vuosi sitten lukiosta. Vanhempani ovat opettajia, joten sekin voisi ehkä olla yksi tulevaisuuden vaihtoehto.

Olet tässä haastattelussa Jimmy Warghin parina. Kuinka hyvin tunnet Jimmyn ja osaatko arvata, mikä teitä yhdistää?
Tunnen Jimmyn todella hyvin. Hän oli minulle erittäin tärkeä valmentaja ja ihminen koko Jaro aikani. Jimmy toimi Jarossa talenttivalmentajana, kun olin Jaron C- ja B- junioreissa. En tiedä kuinka monta tuntia hän on valmentanut minua, mutta voin sanoa, että todella monta. Hän oli myös nostamassa minua JBK:hon toimiessaan siellä valmentajana. Olen oppinut häneltä valtavasti ja hän on erinomainen valmentaja.

Jimmyn terveiset sinulle olivat: “Muista mistä aikoinaan puhuimme: ei kannata tyytyä Ruotsiin tai Superettaniin. Sinulla on kykyjä pelata paljon korkeammalla tasolla, joten pidä tavoitteesi riittävän korkealla, koska sinne yltämiseen sinulla on kaikki mahdollisuudet.” Onko sinulla jotain kysyttävää tai haluaisitko lähettää terveisiä Jimmylle?
Kaipaatko koskaan jalkapallon pelaamista ja virallisia matseja?