Pelaajalta Pelaajalle: Nanne Ruuskanen vs. Paula Auvinen

Jalkapallon Pelaajayhdistys julkaisee kauden 2024 aikana juttusarjan, jossa nuori pelaaja ja jo uransa lopettanut pelaaja vastailevat JPY:n ja toistensa kysymyksiin ja samalla pääsevät näin lähemmäksi toisiaan. Juttusarjassa paljastuu myös mahdollinen yhteys nuoren ja konkarin välillä. Huhtikuun pelaajaparina on Nanne Ruuskanen ja Paula Auvinen.

Nanne Ruuskanen pelaa tällä hetkellä Norjassa SK Brannin riveissä.

Kuopiosta Mestareiden Liigaan

Nanne Ruuskanen pääsi viimein toteuttamaan unelmansa ulkomailla pelaamisesta. Tammikuussa 2023 Nanne päätti jättää Kuopion taakseen ja siirtyi pelaamaan Norjan pääsarjaan. Toinen kausi Norjassa SK Brannissa on lähtenyt käyntiin. Ensimmäiset vuodet ulkomailla ovat olleet loukkaantumisten värittämiä. Nanne viihtyy Norjassa ja kuntouttaa itseään takaisin pelikentille.

Kerro vähän itsestäsi ja taustoistasi?
Olen 22-vuotias jalkapalloilija Kuopiosta ja meidän perheessä jalkapallo on aina ollut tärkeä osa elämää. Kaikki sisarukseni ovat myös pelanneet jalkapalloa ja kahden kanssa olen pelannut samaan aikaan KuPS:n naisissa. Pelasin KuPS:ssa vuoteen 2022 asti ja juniorina olen ollut myös KMF:n ja Pallokissojen mukana. Nyt aloitan toista kauttani Norjassa pääsarjaseura SK Brannissa.

Missä menet tällä hetkellä ja mitä kuuluu?
Tosiaan toinen vuosi pyörähtää käyntiin täällä Norjassa. Kuuluu ihan hyvää, mutta valitettavasti suurin osa ajastani Norja on mennyt loukkaantumisten parissa. Minulla oli pieni loukkaantuminen jo viime vuonna ennen kesää ja sitten pääsin hetkeksi takaisin kentille. Syyskuun lopussa polvesta hajosi sivuside ja se jouduttiin leikkaamaan. Kuntoutin polvea kuusi kuukautta, mutta siitä ei tullut tarpeeksi vahvaa ja toissa viikolla oli toinen leikkaus. Kuntoutan parhaillaan polvea ja toivon pääseväni mahdollisimman nopeasti takaisin joukkueen mukaan. Muuten kuuluu tosi hyvää ja tykkään olla Norjassa. Viihdyn myös todella hyvin täällä Bergenissä. Joukkueen pelit ovat sujuneet mallikkaasti, varsinkin Mestareiden liigapelit. Pääsin myös itse olemaan paikan päällä Champions Leaguen vieraspelissä Barcelonaa vastaan, vaikken loukkaantumisen takia voinut olla kokoonpanossa. Norjan Liiga alkoi myös hetki sitten, niin täällä ollaan kyllä hyvillä fiiliksillä, vaikkei se aina ole helppoa loukkaantumisten keskellä.

Mikä on paras saavutuksesi tai muistosi jalkapallossa tähän mennessä?
Paras muistoni tähän mennessä on KuPS:ssa 2021 voitettu mestaruus. Oli hienoa saada voittaa mestaruus oman siskon rinnalla hänen viimeisellä kaudellaan. Sitä ei varmasti kovin moni pääse kokemaan. Se on edelleen todella ihana muisto. Lisäksi voisin mainita saavutuksena sen, että olen aina unelmoinut ulkomailla pelaamisesta. Viime vuonna sain vihdoin mahdollisuuden muuttaa ulkomaille ja kokeilla, millaista on pelata ja asua toisessa maassa.

Mikä on urasi kovin pettymys tähän mennessä?
Urani suurin pettymys tähän mennessä liittyy KuPS-aikoihin, kun olimme todella lähellä päästä Mestarien liigan lohkovaiheeseen. Toisella karsintakierroksella hävisimme kotona 0–1 itävaltalaiselle St. Pöltenille. Meillä oli tuossa otteluparissa erinomaiset mahdollisuudet ja kotipelistä olisi pitänyt ottaa voitto. Vaikka lähdimme vaikeaan vieraspeliin tappioasemassa, onnistuimme kääntämään pelin jatkoajalle. Vastustaja teki ratkaisevan maalin kellon näyttäessä 119 minuuttia. Se harmitti todella paljon ja maali oli vielä kerran sadasta onnistuva laukaus yläkulmaan. Otteluparin voitta eteni Mestareiden liigan lohkovaiheeseen.

Nanne Ruuskanen on kärsinyt loukkaantumisista viime aikoina.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Tämä on vaikea kysymys ja olen todella huono suunnittelemaan asioita pitkälle. Pyrin elämään aika lailla hetkessä ja en kyllä osaa sanoa yhtään missä pelaisin. Toivottavasti kuitenkin vielä vähän kovemmassa sarjassa kuin Norjan Liiga, mutta sen tarkempaa vastausta en osaa antaa.

Mitä meinaat tehdä jalkapallouran päätyttyä?
En ole kyllä hirveästi miettinyt, ei ole vielä tullut tarvetta miettiä. Tällä hetkellä ajatuksena on pelata futista niin pitkään kuin mahdollista. Varmaan jossain vaiheessa on hyvä alkaa pohtimaan jonkinlaista suunnitelmaa uran jälkeiselle ajalle, mutta tällä hetkellä keskittyminen on täysin jalkapallossa.

Olet Paulan Auvisen kanssa haastatteluparina, osaatko aavistaa mikä teitä yhdistää? Kuinka hyvin tunnet Paulan?
Paula on minun entinen joukkuekaveri. Vuonna 2018 aloin olla jonkin verran Pallokissojen naisten joukkueen mukana. Meillä oli myös vuonna 2019 yhteinen kausi KuPS:ssa. Itse nousin juuri näihin aikoihin noin 16-vuotiaana naisten mukaan ja Paula oli silloin kokeneimpia pelaajia joukkueessa. Olen toki myös seurannut Palen pelaamista ihan pienestä asti. Meitä yhdistävät varmaan joukkuekaveruus ja kuopiolaisuus?

Olette tosiaan pelanneet samassa joukkueessa ja olette molemmat kotoisin Kuopiosta. Olisiko sinulla Paulalle mitään kysymystä?
Tiedän, että Paula on kokenut pahoja polvivammoja urallaan, ja hän tietää varmasti, miten raskas matka kuntoutuminen voi olla, erityisesti polvivammojen kanssa. Paula on henkisesti todella vahva ja fiksu tyyppi. Voisin kysyä häneltä, onko hänellä vinkkejä sellaisiin vähän huonompiin hetkiin kuntouttamisprosessin aikana?

Jalkapalloilijasta lääkäriksi

Kuopiolaislähtöinen Paula Auvinen (s.1995) pelasi urallaan lähemmäksi 200 ottelua Kansallisessa Liigassa edustaen KMF:ta, Pallokissoja ja KuPSia. Parhaimpiin saavutuksiin kuuluu Pallokissojen kanssa voitettu pronssi vuodelta 2014. Aikanaan myös nuorisomaajoukkueet tulivat Paulalle tutuiksi ja kruununa U-20 MM-kisat Kanadassa. Nykyään Paula toimii lääkärinä Kuopiossa.

Paula Auvinen pelasi pitkän liigauran mm. KuPS:n riveissä.

Mitä kuuluu ja mitä teet nykyään?
Kuuluu erittäin hyvää. Tällä hetkellä olen vanhempainvapaalla puolivuotiaan Vilman kanssa kotona. Elämässä on kääntynyt ihan uusi sivu jalkapallouran jälkeen. Jalkapallouran jälkeen ehdin siirtyä työelämään ennen kuin jäin vanhempainvapaalle. Uran päätyttyä olen tehnyt lääkärin töitä. Sain itseasiassa vanhempainvapaalla ollessani viran KYS:sta eli Kuopion yliopistollisesta sairaalasta sairaalapäivystyksestä.

Mitä oppeja sait jalkapallouralta työelämään?
Kaksi asiaa tulee ainakin mieleen. Jalkapallo on opettanut ongelmanratkaisukykyä ja virheiden käsittelyä. Jalkapallossa eteen tulee koko ajan tilanteita, joita pitää ratkaista nopeasti. Haasteita ja pieniä virheitä tulee myös jatkuvasti eikä niiltä voi kokonaan välttyä. Jalkapallouran aikana oppi ratkaisemaan ongelmia ja käsittelemään virheitä takertumatta liikaa niihin kiinni. Näistä taidoista on ollut myöhemmin hirveästi apua omassa työelämässä. Toinen asia on tiimityöskentelykyky, mitä ei voi liikaa korostaa. Olen huomannut, että työelämässäkin olen hakeutunut töihin, missä tiimityöskentelyä saa hyödyntää.

Oliko vaikeaa siirtyä työelämään jalkapallouran jälkeen?
Oma urani loppui valitettavasti polvivammaan. Sen takia ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa toiseen uraan. Loukkaantumisen takia ei tarvinnut spekuloida ja miettiä pelien jatkamista. Se oli harmi, mutta toisaalta helpotti siirtymistä, että oli vain sopeuduttava. Ei voinut enää jossitella. Aluksi oli haastavaa opetella uusi arkirytmi, mutta heti kun uudet arkirutiinit löytyivät ja ne löytyivät lopulta yllättävän nopeasti, niin sen jälkeen ei enää ollut vaikeaa. Vaihdoin heti vuorotyöhön, mikä näin jälkeen päin ajateltuna oli hyvä asia. Siinä oli vähän samaa kuin peliuralla, että vapaat ja työpäivät ovat milloin sattuu. Tämä kyllä auttoi sopeutumisessa.

Oletko enää tekemisissä jalkapallon kanssa tai seuraatko pelejä aktiivisesti?
Seuraan vielä pelejä aktiivisesti, ja luonnollisesti KuPS:n naisten otteluita, koska puolisoni on joukkueen fysioterapeutti. Yleisesti tule seurattua Kansallista Liigaa, Veikkausliigaa ja suomalaisia naispelaajia maailmalla. Itse pelejä katson vain Suomessa ja ulkomailta tulee seurattua vain tuloksia, pitäähän se tietää miten suomalaisilla jalkapalloilijoilla menee ulkomailla.

Mikä on paras saavutus tai muisto peliuraltasi?
Kaksi asiaa nousee heti mieleen. Ensimmäinen on Naisten Liigan pronssi vuodelta 2014 Pallokissojen kanssa. Mitali ratkesi vasta viimeisessä pelissä keskinäisessä ottelussa Honkaa vastaan, ja se oli oikeasti voitettu pronssi. Tämä hieno kokemus on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Saavutus oli hieno, koska juniorisarjoissa oli tullut menestystä, mutta mitali oli ensimmäinen iso saavutus aikuisten sarjoissa. Itsekin sain pelata paljon ja olla isossa roolissa auttamassa joukkuetta. Toinen merkittävä muisto on U19 ja U20-maajoukkuiden kanssa menestyminen. Pärjäsimme EM-kisoissa niin hyvin, että pääsimme aina välieriin asti. Tämän myötä saimme paikan MM-kisoihin, mikä on kuitenkin aika harvinaista. Pelasin hyvin EM-kisoissa, ja se oli itselleni henkilökohtaisesti suuri onnistuminen. Olin myös mukana MM-kisoissa, mutta siellä oma roolini jäi valitettavasti pieneksi. MM-kisat Kanadassa olivat kuitenkin tosi hieno kokemus, mitä osaa kunnolla arvostaa vasta näin jälkeenpäin. Kanadan kisoissa pelasimme vielä sattumalta juuri isäntämaata vastaan, mikä oli varmasti unohtumaton kokemus koko joukkueelle. Siellä oli noin 20 000 hengen stadion loppuunmyytynä. Se oli todella poikkeuksellista siihen aikaan naisten peleissä. Nykyään naisten arvokisoissa on onneksi jo enemmän katsojia.

Lääkärinä työskentelevä Paula Auvinen seuraa edelleen jalkapalloa tiiviisti.

Mikä on urasi kovin pettymys?
Kyllä se on varmasti uran päättänyt polvivamma 2019. Loukkaantumiset ovat monellakin eri tavalla vaikeita aiheita käsitellä. Siihen liittyy aina niin monta eri asiaa, että ei esimerkiksi pysty pelaamaan ja täällä Kuopiossa jalkapallo oli vielä todella kovassa nosteessa silloin. Näin jälkikäteen katsottuna viimeiset pelivuodet jäivät vähän kuin välistä. Loukkaantuminen vaikutti myös arki- ja työelämään. Ajoitus oli myös pahin mahdollinen, koska olisin juuri päässyt lääkärin kandintöihin, mutta nekin peruuntuivat, koska en päässyt liikkumaan. Se oli kuitenkin toissijaista siinä vaiheessa, koska silloin jalkapallo oli vielä ykkösasia.

Olet Nanne Ruuskasen haastatteluparina. Osaatko arvata mikä teitä yhdistää?
Tunnen Nannen hyvin, ja hänen perheensä on myös tunnettu jalkapalloperhe Kuopiossa. Olen pelannut myös Nannen siskojen kanssa. Pelasimme yhden vuoden yhdessä Pallokissoissa ja sen jälkeen KuPS:n naisissa. Uskon, että nämä yhteiset pelivuodet ovat syy siihen, miksi olemme tässä haastattelussa yhdessä.

Kyllä, yhteiset pelivuodet Pallokissoista ja KuPS:sta yhdistävät teitä. Haluaisitko lähettää terveisiä Nannelle tai onko sinulla jotain kysymystä hänelle?
Kovasti terveisiä ja tsemppiä Nannelle! Tiedän, että Nannellakin on ollut viime aikoina loukkaantumishuolia. Toivottavasti osaat nauttia ja arvostaa vieläkin enemmän jalkapalloilijan perusarkea loukkaantumisten jälkeen. Itse kaipaan sitä eniten.

Nannen kysymys sinulle kuuluu, onko sinulla vinkkejä sellaisiin vähän huonompiin hetkiin kuntouttamisprosessin aikana?
Ihana kysymys, "vähän huonompiin hetkiin" oli korrektisti muotoiltu, koska vain loukkaantuneet pelaajat tietävät kuinka kamalaa se voi pahimmillaan olla. Huonoina hetkinä negatiiviset ajatukset ja tunteet alkavat kiertää kehää. Negatiivisen ajattelun kierteen katkaiseminen oli itselläni avainasemassa, että jaksoi kuntoutusta hyvällä mielellä. Siihen ei tietenkään ole vain yhtä ratkaisua, mutta huomion suuntaaminen jo saavutettuihin asioihin kuntoutuksessa voi auttaa. Ei mieti liikaa kauanko kentällä pääsemisessä vielä kestää. Lisäksi loukkaantumiseen liittyvien huolien ja pelkojen kanssa ei saa jäädä yksin. Niistä kannattaa puhua kavereiden, muiden loukkaantuneiden ja tarvittaessa ammattilaisen kanssa. Itseäni auttoi myös kaikista vaikeimpina hetkinä kuntoutuksen ja treenien huolellisesti ja tehokkaasti alta pois tekeminen. Loppupäivän sain sitten miettiä kaikkea muuta kuin futista, esim. opiskelin, näin kavereita ja keksin muuta tekemistä.

Mitä toivoisit omalta tulevaisuudelta?
Vaikka se saattaa kuulostaa hieman kliseiseltä, terveys on minulle tärkeä asia. Toivon tasaista ja rauhallista elämää, jossa saan tehdä töitä, harrastaa ja seurata jalkapalloa. Olen aloittanut erikoistumisen akuuttilääketieteeseen, joten tulevaisuudessa olisi hienoa valmistua akuuttilääkäriksi.